perjantai 19. tammikuuta 2018

Älä osta

... enää jatkossa HauHaun lammaspaloja; niiden popsimisesta seurasi kiireinen ulos meno varhain tänäaamuna. Eilisillan reeneissä Kiki söis siis paljon namuja. → ja joutui tänään (samppoo)pyllypesulle.

Ensin päästin koiran takapihalle, se hyöri ja pyöri siellä aikansa, yritti tulla takaisin sisälle, käskin sen uudestaan ulos, pyöri lisää ja tuli takaisin sisälle. Ja juoksi etuovelle, eipä siinä sitten auttanut muu kuin pukea pikaisesti vaatteet päälle ja mennä koiran kanssa oikeasti ulos. Kukapa sitä omalle pihalleen kakkisi?


No saattoi sen mahan muukin sekoittaa kuin nuo lammaspalat, mutta ne olivat kait ainoa uutuusjuttu pikkukoiran eilisissä syömisissä.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Viralliset tarkastukset

Nonni. Nyt on saatu uudenvuodenlupaukset hyvälle alulle, kun olen käyttänyt Nemin ja Kikin silmäpeilauksessa ja Kikin sydäntä on kuunneltu ja polvet tarkastettu. Kaikki tämä tapahtui tänään Haukiputaalla ell asema Herttaisessa, jossa oli joukkotarkkipäivä.

Ylettömän ystävällinen hoitaja/vastaanottovirkalija kävi meidän autolla kolme kertaa laittamassa tippoja koirieni silmiin, itsehän en siihen kyennyt koska ... käsien tärinä. Tarkkeihin vein koirat vuoronperään autosta. Ensin Kikin ja sitten Nemin. Kikin polvet olivat todella tiiviit eli ei mitään vaaraa muiden kuin nollien saamisesta. Pöydällä Kikillä oli melkoisen jännää ja sydäntykytti lujaa mutta terveesti eli



Kikillä oli terveet näkimet, tosin paperiin ell piirsi jonkun kuvion ja selitti, että siellä näkyy joku juttu (jolle hän sanoi tarkemminkin mitä mutta minä ja mun muisti), joka oli joku syntymäaikainen jäänne joka ei ole perinnöllistä eikä haittaa koiraa (näkökykyä tai mitään muutakaan) - olipahan vain jotain mikä poikkeaa siitä mitä koirilla yleensä on silmissä (ja josta silmätarkastuseläinlääkäri tietää, että se johtuu jostain syntymä/kehitys/whatever jutusta).

Sitten vein Kikin autoon ja hain Nemin tilalle. Nemistä ell sanoi jo ennen kuin sammutti valot ja haki ne erikoissilmälaitteensa, että sillä on kaihi, että sen näkee ihan paljaalla silmälläkin. Kerroin epäileväni sen näkökykyä ja ell sanoi ettei pelkkä kaihi tee koiraa sokeaksi, että katsotaan onko siellä jotain muutakin. Jostain kolmioiden sijainnista se sitten selitti, ja siitä että merkit silmissä on sellaisissa paikoissa että kyseessä on nimenomaan perinnöllinen kaihi. Ell kertoi myös, että hämärä ja erilaiset valot voivat aikaansaada sen ettei koira hahmota asioita kunnolla - että sokea se ei ole (eikä tämän vaivan takia ilmeisesti myöskään tule olemaan), mutta kohteiden hahmottamiskyky ei ole entisensä.

Eläinlääkärinä meillä / joukkotarkissa siis oli Kaisa Wickström.

tiistai 16. tammikuuta 2018

ks 3/18

Aamusaleilu suoritettu, kolme varttia ehdin siellä olla. Nyt oon jo työpaikalla (ollu jo reilun puolisen tuntia). Töitä pitäisi reippaana jaksaa tehdä ... (ja illalla Kikin kanssa reeneihin).

Alkuun ja loppuun juoksumattoilin hieman.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kikin noutokuuri osa2



Epämääräistä sähtäystä noutokapulan kanssa. Pitäisi päättää kriteerit ja askeleet ja ... eikä vaan tuuskata.

Kiki ja yksiloufot


Tein eilen illalla Kikin kanssa kaikenlaista mitä videoin. Videokamera oli hyllyssä ... ehkä se ens kerralla on jossain muualla :-D


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tärkeintä on matka

Olen tässä yrittänyt pitkin viikkoa miettiä, että mitä tuumisin ja mitä kirjoittaisin tänne blogiin Kikin tämän viikon treeneistä. Ensin oli tiistaina tokot ja sitten torstaina tottikset (bh-treenit). Koira oli ihan eri(lainen) kummissakin treeneissä. Se on kyllä jännä otus, josta en ihan aina ota selvyyttä. Joskus se on ihan mahtava helmi, oikea treeniunelma (minun unelma, muiden unelmat ovat varmastikin toisenlaisia), toisinaan en pääse yhtään sen kanssa samalle aallolle. Joskus se tekee jotain, mitä en olisi yhtään osannut odottaa siltä - huolimatta siitä, että se on tehnyt monia puun takaa  tulevia juttuja. Sitten on tietysti vielä se, että se uunottaa minua välillä ihan kuusnolla ...

Tiistain treeneissä päästiin heti jotenkin hyvään vetoon. Treenailin hallin perällä kaikenlaista, tehtiin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, temppusia, naksuttelin koiralle merkin kiertoa ja se teki sitä nyt hyvällä ilmeellä ei ollenkaan sellaista pelkotilajuttua mitä sillä on pari viikkoa ollut (viime viikollahan se paineistu ihan jo siitä kun muut tekivät merkinkiertoa). Pystyin pitämään koiraa irti ja se oli kuulolla. Käytiin ottamassa hyppyä, pysyi hypyn takana josta palkkasin sitä muutamaan otteeseen ja tehtiin sitten se hyppykin mikä sujui ihan kivasti. Piilottelin koiralle tunnarikapulaa ja se oli onnesta soikeena sitä hakemassa.

Ohjatusti katsottiin sitä liikkeestä maahanmenoa. Nyt tehtiin ekana kertaa ikinä ko liikettä seuraamisesta eikä vain peruuttamisesta, ja kappas sehän toimi! Nyt pitää vain muistaa, että peruuttaessa ei apuja koiralle (eli mun liikkeen pitää jatkua, vain suullinen käsky eikä mitään avuja koska Kikillä on tosi hyvä maihinmeno), jos seurautan niin siin saa viel hieman avittaa koiraa. Enemmän edelleen silti peruutustreenejä, mutta välillä seuraamisenkin yhteydestä.

Paikkatreeneissä istuminen ei meinannut sujua millään eli Kiki valui kokoajan maahan. Maissaolo paikkistreenissä taas se ei kuuntele mua kun kattelee ympärilleen eli liikkuria -ja muitakin- eli siihen tarvitaan ihan tuhottomasti treeniä jotta mä olisin oleellisempi kuin ympäröivä maailma. Varsinainen paikallaan makaaminen on mennyt kyllä harppauksittain eteinpäin.

Jotain kun oltiin tekemässä niin, että Katja oli katsomassa treenejämme niin Kiki otti hatkat. Sai siis hepulin. Juoksi silmämunat vilkkuen ympärihallia sen minkä pikkujaloistaan sai irti. Sain mä sen sitten lopulta takaisin mun luo ja jollainlailla hallintaankin ...


Torstaina sitten taas. Treeneissä oli yks koira jota ei ollu ekalla kerralla. Kiki otti sen koiran sitten silmätikukseen ja auta armias kun se koira haukkui jonkun verran (sitä taidettiin haukuttaa jotta koiran sai oikiaan vireeseen tms - tai sitten se haukku muuten vaan, en ole varma) niin Kiki huusi sitten kanssa ... ja kun se toinen koira ei kyllä tainnut paljoa tuon jälkeen äännellä niin eipä se Kiki silti rauhoittunut. Tai rauhoittui välillä ja sitten taas kohta kilahti. Muutenkin se oli ihan älyttömän rauhaton koko treenien ajan. Edellisellä kerralla olin  tehnyt sitä sun tätä "vapaa-aikoina" mutta nyt aika meni oleiluun ja koiran mielentilan parantamiseen.

Kouluttajan silmäin alla katsottiin seuraamista. Heti tuli noottia siitä, että minun pitäisi opettaa koira erottamaan milloin treenataan ja milloin ei treenata, että annan koiran tehdä mitä huvittaa. Joo, onhan se joissain määrin totta ja ihan järkipuhetta. Koiran ei saisi antaa tuusata omiaan (esim haistella lattiaa), mutta sitä ei voi laittaa "pötkötä" käskyn alle kuin vaikka Nemin kunnei se pysy siinä (ku hetken). Enihau, otin vihjeestä vaarin ja noiden harkkojen jälkeen olen lenkeillä yrittänyt ajaa käyttöön käskyjä "homma" (=tekeminen alkaa) ja "loppu" (tekeminen loppuu).

Välillä seuraaminen sujui ihan kivasti.

Henkilöryhmä ei sujunut niin hyvin kuin edellisviikolla, mutta oli siinäkin jotain ihan ok osioita.

Tiistaina tunnelma oli toiveikas ja torstaina epätoivoinen. Tiistaina ajattelin positiivisesti kuinka hyvällä mallilla monet asiat jo ovat, torstaina ympäristöstä häiriönottaminen nosti päätään ihan tosissaan. Meidän pitäisi Kikin kanssa molempien päästä kuplaan, mieluiten samaan kuplaan, jossa emme häiriintyisi ulkoisista asioista. Minun pitäisi itsevarmemmin ja määrätietoisemmin käskeä koiraa (olen epävarma, en jaksa nyt tähän vuodattaa missä kaikissa tilanteissa yms yms, mutta koirathan lukevat minua kuin avointa kirjaa ja käyttävät sen varmaksi hyödykseen jos haluavat) ja koiran pitäisi oppia toimimaan vaikka ympäröivässä maailmassa tapahtuu mitä kummempia asioita. Nythän on siis se tilanne, että jos Kiki pelkää niin se ei ota minulta vastaan minkäänlaisia käskyjä, pyyntöjä, tms eikä se pysty edes syömään. Pelkotila -tai joku muu kummallisuus- on treeneissä tullut ehkä esille vain sillon kun nakkasin sitä sillä namimunalla, silloinhan se pakeni sinne häkkiin. Mutta ulkona se on säikkynyt jotain ääniä, uuden vuoden jälkeenkin, esim lauantaina käveltiin jääkiekkokaukalon ohitse ja Kiki säikähti sieltä tulevia ääniä ja alkoi kiskomaan häntä alhaalla eteenpäin. Meni pitkän aikaa -satoja metrejä- ennen kuin se rentoui ja alkoi käyttäytymään normaalimmin. Tänään nose-epiksissä se myös selvästi reakoi monenlaisiin ääniin ja sen keskittyminen häiriintyi.

Että sitä saa kyllä monenlaisten asioiden kanssa painia kun koiraa yrittää kouluttaa. Kiki on melkoinen kameleontti siinä miten se käyttäytyy eri koirien läsnäollessa ja eri paikoissa. Eri koirat opettavat kyllä valtavasti ja voivat toisaalta olla hyvinkin erilaisia -myös ne jotka ovat samaa rotua- ja toisaalta taas paljon yhtäläisyyksiä löytyy.

Silti, vaikka en osaa ja vaikka hakkaan välillä päätäni seinään, niin yhä kyynärkummituksen jälkimaininkina enimmäkseen nautin siitä kun voin (yrittää) kouluttaa Kikille kaikenmoista. Tai tykkään katsoa kun se etenee lenkeillä (nyt se on alkanut sitä enimmäkseen taas tekemään) tai kun se hyppii lumipenkalle tai muuten melskaa lumessa.

Nemi 2018 01 14

hn 3 ja 4 / 18 sekä hk 2/18

Koirain kampailuviikonloppu.

Kikin nose-epispäivä

Kiki kotona noseilujen jälkeen. 


... alkoi merkillisissä merkeissä, kun puhelin piipitti seiskalta, että "ylös siitä" niin kuulin vienoa piipitystä jostain muualtakin ja mietin, että mikäs sitä koiraa nyt vaivaa. Nousin ylös ja kävin veskissä, kun tulin sieltä ihmettelin missä se koira on ja miksi se piipittää?

Selvisipä sitten se, Kiki oli koko yön suljettuna yhteen makkariin. Että olisi haukkunut niin oltaisiin kuultu ja päästetty se pois, mutta mä nukun kyl niin sikeesti etten mä mitään pikkupiipitystä kuule. Ei mitään käsitystä onko koira kauheasti nukkunut koko yönä. Mitään tuhoja/pissoja tms en huoneesta kuitenkaan löytänyt.

Enivei. Eetu lenkitti koirat, mä tein aamutoimeni ja pakkasin kassin. Koirat tulivat lenkiltä ja annoin niille aamupalat. Ja ajelin Kempeleeseen, jossa ehdin käyttää Kikin pikkukävelylenkillä ennen kuin menin ilmoittautumaan (ts maksamaan ja kilpailujärjestyksen arvontaan). Ensimmäisenä olleessa sisäetsinnässä Kiki oli vuorossa neljäntenä, muilla (laatikko- ja ajoneuvoetsintä) alueilla Kiki pääsi töihin jossain siinä reilun puolivälin jälkeen (kahdeksantena kutakuinkin).

Ensimmäisellä alueella oli kaikkea kivaa Kikille, pehmytpalloja (säkkituolin palloversioitia tms), kehto missä oli muutama nukkea, treenitavaroita, joku pressu, pöytä missä oli erilaisia tavaroita, ikkunalla roikkumassa palloja (sählypalloja ja teesihvilöitä, sellaisialla on joskus treenattu) jne en edes muista mitä kaikkea tavaraa siinä alueella oli.
Pihalla oli muutama Ainojäätelörasia, yhdessä oli haju eli siitä sai ottaa koiralle lähtöhajun. Kiki aina hienosti haistoikin oikeaa rasiaa ja sai kehut ja palkan siitä. Eli tiesi kyllä mitä ollaan tultu tekemään.
Kun tultiin halliin kun meidän vuoro oli niin käskin koiran istumaan ja rauhoitin tilanteen ennen kuin päästin sen alueelle hommiin. Koira haisteli monia juttuja ja oli hienosti tekemässä töitä. Kävi ne nuketkin haistamassa muttei onnekseni lähtenyt raahaamaan niitä minnekään ;-) Sillä pressulla Kiki sitten teki mulle ilmaistun, ja mä kerroin, että "löytö". Mutta väärinhän se sitten meni. Katja kertoi missä haju on, eli sen pöydän luona. Hieman ohjailin koiraa etsimään enemmänkin sieltä pöydän luota ja hienosti koira sieltä hajun nappasi.


Että liian aikaisin kerroin löydöstä. Mutta koira kyllä ilmaisi sen mulle. Että miten muutenkaan olisin osannut toimia kun en itse tietenkään tiennyt missä haju on? Antaa koiralle enemmän aikaa etsimiseen? Jos se olisi ollut oikealla hajullla enkä olisi reagoinut niin olisiko se ilmaissut sitä enää uudestaan?

Saadussa tuloslapussa lukee ensimmäisen alueen kohdalla

"Hyvää etsintää, harmillinen valeilmaisu. Nappaa lopuksi hajun hienosti."

Seuraavaksi oli vuorossa laatikot. Laatikoilla voi tapahtua Kikin kanssa mitä vain. Ja tapahtuikin. Oli kyllä varsin sekava homma. Eikä vähiten siksi, että mä olin menettänyt luottamuksen koiran tulkintaani edellisessä etsinnässä.


Kiki ilmaisi hyvin äkkiä yhden laatikon. Päätin pikaisesti etten ilmoitia löydöstä. Että jos nyt etsittäisiin pidempään, antaisin koiran työskennellä ja haistella muitakin laatikoita. Noh, haistelihan se. Välillä myös bongasi lattialta jonkun namipalanhitusen ... Kiki vähän-niin-kuin-näytti löytöjä muiltakin laatikoilta, muttei juuttunut millekään laatikolle pitkäksi aikaa. Tai sille yhdelle joo, kun tunki päänsä sinne ja pää juuttu kiinni ja piti heilutella päätä hetki että sai laatikon irtoamaan. Yleisö naurahti ja Kiki katsoi niitä närkästyneenä. Lopulta kuului "aika" eli oli enää kolkytsekkaa ajasta jäljellä. Katselin sitä laatikkoa minkä Kiki oli ekana merkannut, että olisikohan haju kuitenkin ollut siellä muttei Kiki siitä enää ollut kiinnostunut. Aika loppui, Katja kertoi missä haju on ja mä ohjailin Kikiä siihen suuntaan ja sain koiran bongaamaan hajun joten sain palkattua koiran siitä.

Välihuomautuksena kerrattokoon, että laatikot olivat muillekin hankalia. Vain yksi koira teki niillä löydön.

Viimeisenä oli sitten ajoneuvoetsintä. Sekin tehtiin sisällä. Alueeseen kuuui kottikärryt, pulkka, lattialla kyljellään ollut polkupyörä ja rattikelkka. Rattikelkasta sanottiin, että siihen koira ei saa hypätä - siis sitä vasten tai kävellä sen päällä. Varauduin asiaan ja pidin koiraa lyhyemmällä remmillä kuin noseiluissa yleensä. Kiki haisteli hieman sitä kelkkaa muttei paljoa kuitenkaan. Pulkan se käveli läpi, polkupyörästä oli kiinnostunut, haisteli sitä sieltä täältä. Plus kierteli ja kaarteli muuten aluetta ja hieman alueen ulkopuoleltakin. Söi taas ohimennen jotain. Kottikärrystä ei ollut kiinnostunut yhtään, ohjasin sen jossain kohti sinne, että sekin pitäisi haistella. Koira tuli ts haisteli kun pyysin mutta haluton se ehkä siinä oli. Se pyörä kiinnosti eniten, mutta turhaa aikaa tuhlaantui kun annoin koiran haahuilla. Taas kuului "aika" ja sitten se aika kohta loppuikin. Jälleen Katja kertoi missä haju on ja kohta Kiki sen bongasikin jolloin sain jälleen kehua koiraa.

Vikalla alueella haju oli siis polkupyörän satulassa.
(ekalla alueella haju oli pöydällä olleessa lehtitelineessä)

Koira tuli aktivoitua, se teki hommia ja sillä selvästi oli mukavaa. Kiki ei pistänyt ihan ranttaliksi laatikoilla, vaikka pelasikin niillä ;-) (pahempikin se olisi voinut olla) Itse hämmennyin siitä, että se mitä luulin jo syksyllä oppineeni koiran lukemisesta kun se noseilee ei pitänytkään tänään paikkansa. Hieman ikäänkuin mureni itseluottamus lajin harjoittamiseen. Sitten taas hieman kakspiippuinen juttu "Kikin tivolit". Että kumpi sitten on parempi, se koira joka tekee temppuja ja on kuin tivolissa etsintäalueella - etsii ja tekee kaikenlaista siinä ohessa, vai sitten tuo koira joka ei tarjoile temppuja muttei niin hyvin ilmaisekaan. Että vissiin sitä ei sitten voi saada koiraa, joka teki hommat kunnolla ja ilmaisisi selvästi ...

lauantai 13. tammikuuta 2018

Kuuri

Inspiroiduin kun luin fb:n tokoryhmää ... ja päätin ottaa Kikin kanssa noutokapulakuurin. Tein reenisatsit: Kiki - Nemi - Kiki. Välissä Nemille kapulointia lähinnä sillä, että kateuden voima innostaisi Kikiä yrittämään entistä paremmin vikalla omalla vuorollaan. Ainakin se sen kierroksen aloitti erityisen innolla ;-)

Naksuttelin nostoja ja yritin saada Kikin ottamaan multa kapulan, mutta eihän se taaskaan istunut. Jotenkin se istuminen ja kapulaan koskeminen samaan aikaan on jotain hirveän hankalaa.