Mainos.

 Mistä tulee pienten mustien karvaisten koirien kaikki se energia?

Vastaus:











"Hei! Tää loppu jo!" 

0!!! sij.2 LUVA :)

 Ooo-on se sittenkin mahdollista. Vaikka hetken verran tuntui jo siltä että ei onnistu nollien tekeminen Nemin kanssa sitten millään. 

Saatiin siis eilen 0-tulos Kemin agilitykilpailuissa. Tuomarina tuolla oli ruotsalainen (joka puhui ihan selvää suomea) Timo Vertainen. 

Toinen rata menikin aikalailla hänekseen, en keskittynyt kunnolla. Tuli ihan ihme virheitä ja sitärataa... 

Nemi sunnuntai-iltana kotosalla. Kiinnosti taas ihan "pölijänä" tuo poseeraaminen 

Kaistis 3 ja pidennys

 Viime viikolla juoksin kolme lenkkiä. Maanantai-iltaisen tänne kirjasinkin jo. Mutta torstai-iltana kävin Merrin kanssa Kaistiksen lenkin. Alkumatka kävellen taas jotta Merri ehti tehdä tarpeensa. Myös viimeiset parisataa metriä kävelin myös. 

Lauantaina päivällä kokeilin juosta hieman pidemmän lenkin, kävin kirjaston nurkilla (siitä vielä jatkoa, sellainen lenkura ennen paluuta takas kirjaston nurkkien kautta kotio). Tuolla reissulla olin ilman koiria niin pystyin pitämään vauhdin tasaisempana ja empähän juoksennellu turhan lujaa (kait). 

Jalka kestää -toistaiseksi- näitä asfalttilenkkejä. Mulle siis on oleellista valita reitit sen mukaan, että kuljen asfattiteitä. En halua että joutuisin keskittymään mihin astun, ei siis mitään pelkoa siitä että "nilkka muljuisi" epätasaisella alustalla. Eli jos yleensä tyypeille on hyvä juosta pehmeemmällä alustalla niin mulla ei tod ole niin. 

Oon hetken vertaa kummastellu kun jalka ei oo hajonnu, vaikka oon tehny noita juoksulenkkejä. Eilen sitten kun kirmasin Kemin aksakisoissa, niin hajoshan se koipi. Joten sillä alustalla missä liikutaan on mulle hirveen suuri merkitys. Plus tietty sillä, että aksas tulee töksäyksiä, käännöksiä yms missä jalka väkistenkin menee ties mihin asentoihin (kun se kenkäkorotus aiheuttaa tuon ts vääntää jalkaa ts menee linttaan ja nilkka ja jalkapöytä muljahtaa). 

Silimä syynissä

 Käytiin koirien kanssa pyörähtämässä eilen Akuutissa. Kaisa Wikström kurkkasi koirien silmiin. Merrin silmät oli tarkastettu edellisen kerran helmikuussa 2003. Olin vatvonu ja veivannu tarkistuttamista ties kuinka kauan.. kun eihän noita jalostukseen käytetä, Merrin lähisukuakaan ei käytetä. Ei ole epäilty mittään ja toisaalta Merri inhoaa sitä paikkaa. Mutta julma minä, sinne vaan vein. Onneksi Tuija tuli auttamaan tippojen laitossa (mun tassut tärisee, jos joku sitä ei tienny) ja muutenkin.. (kiitos!). Merri olikin kohtuu hysteerinen siinä toimenpidehuoneen pöydällä, lääkäri-täti äkkäsi ehdottaa kuonokopan laittoa koiralle ja niin hysteerinen koirani rauhoittui huomattavasti ja silmät saatiin syynättyä. 

Nätithän ne oli. Merrin silmät siis. Ei mitkään nuoren flikan silmät, mutta terveet kuitenkin :-)

Myös Nemi sai papereihinsa merkinnän terve. Nemin silmät oli tarkistettu aiemmin marraskuussa 2007. 

Eiköhän se Merrin osalta ollut siinä. Tuskin vien sitä enää uudestaan silmäpeilaukseen. Tuo olkoot se "vanhan koiran silmäpeilaus" mistä niin usein puhutaan, siis että vanhojen koirien silmätkin pitäisi tutkituttaa. Kun se nyt priimaa näytti niin näillä mennään (tai jottain). Nemi sen sijaan pääsee/joutuu vielä uudestaan samaan "rääkkiin". Tosin eipä se Nemi ollut siitä moksiskaan, joten ehkei se ihan niin kiduttamista sille ole - tuo Akuutissa käyminen siis. 

Piteå 2011

 Lauantaina oltiin Piteån KR-näyttelyssä.

ruotsinlapinkoirat tuomaroi ? (joku ruotsalainen nainen jonka nimen olen autuaasti unhottanut). 

Nemi VAL ERI1 SA PN3

Merri VET ERI2 SA PN4



Sunnuntaina käytiin Piteåssa Lapphundklubbenin erkkarissa ns HUI SUOTTAS näyttelyssä. Siellä kaikki lappalaiskoirat tuomaroi Teuvo Kangas.

Nemi VAL ERI1 SA PN2

Merri VET EH sekä prestationklass 1

Maaseutu plus

 Kävin eilen juoksemassa. Tihku/vesisateessa. Kävellen alkumatka (=mansikkamaa pidennyksen pidennyksellä) ja juosten maaseututie lisäpätkällä. Alkumatkasta pisti hieman mahaan, keskivälissä meinasi usko loppua, muuten "ihan jees" ... 

Ei vara venettä kaada

 Merri on tänä vuonnakin varakoirana Lappalaiskoirien SM-tokojoukkueessa 

Ko zempalot ovat 11.kesäkuuta Klaukkalassa.

http://www.tokosm2011.com/

Kaistis 2

 Eilen kohtuu myöhään kävin koirien kanssa Kaista-ahon lenkin. Aluksi kävelyä ja sitten juosten loppumatka. Eli juoksuosuutta oli varmaan 3/4 reitin pituudesta. 

Nemi on kyllä kiva lenkkeilykaveri  Merri taas hieman vaativampi, välillä menee ihan hyvin ja sitten se saa niitä kohtauksia: tahdon tuonne, söisin ennemmin heinää, juostaan lujaa jne. 

Rengasrikko ja naksut

 Keskiviikkona en surukseni päässytkään kivalle Martsakeikalle koska ajoin huolimattomasti (tai jotain) ja autosta hajosi toinen takarengas. Jotenka se siitä reeni-illasta (ois pitäny olla Nemin kanssa aksaamassa ja Merrin kanssa toksaamassa). 

Jotenka harkkasin molempien koirien kanssa kosketusalustaa. Merri tohotti ja tarjosi kaikkea muuta. Se ei meinannu muka nyt millään tajuta mitä pitäs tehdä... daa! Luulin että tuo ois ollu sille piisofkeik, tai ehkä se olikin eikä se tajunnu että voinko sitä samaa vanhistakin vanhinta juttua haluta sen tekevän. Niin tai näin, mutta Nemi oli oikein pätevänä tällä kertaa. 

Lisäksi naksuttelin tasapainojuttuja niille yhen laatikon avulla. Ja Nemille noutokapulan suuhun ottoa. Kauaa se ei sitä edelleenkään suussaan pidä, mutta tietää kuitenkin että tahon sen ottavan sen suuhunsa eikä enää hirveen usein töki sitä tassulla (josta palkkasin koiraa alunperin). 

***

Joku toinen kerta oon sitten reeninyt koirien kanssa alon jääviä ja luoksareita. Sekä Nemille pikkupätkiä seuraamista ja perusasentoja. 

Miron murkinat

 Tilasin koirille Miron herkusta kana-kasvis mixiä ja liha-kasvis mixiä. Kiva kun niitä myytiin myös puolen kilon pötköissä niin ei ole sitä sahailu-urakkaa mikä oli sillon aikoinaan aina kun syöttelin NEUta Merrille (vai oonkohan sitä Nemillekin syöttänny). Noh jok tap ensimmäinen pötkö on jo onnellisesti syöty.

Tuos firmassa oli kotiinkuljetus, todella näppärää muonan ostoa 

Niin ja siis koiramme syövät edelleen myös nappulaa, tämä on vaan tällaista lisä osiota ruokintaan. Josko Nemille sais massaa lisää, tai lähinnä ehkä lihaksia. 

Vesaiset

 Tiistai-iltana ollessani koirien kanssa lenkillä juoksin 2/3 matkasta. Eli periaatteessa lenkki oli se mun ns normilenkki tai vanhajuoksulenkura, mutta alku vaan hieman eri. Ja alku matkasta kävelin (jotta koirat sai tehtyä tarpeensa). 

Retkelle Ruotsiin, Piteå

 Mennään viikonloppuna retkelle Ruotsiin. 

Lauantaina käyään kr-näyttelyssä Piteåssa. Sinne on ilmoittautunut 18 ruotsinlapikasta  Yövytään Luleåssa ja sunnuntaina ajellaan takaisin Piteåån Lapphundklubbenin erkkariin, jonne on tulossa 8 urosta ja 12 narttua  



ts

2 slk urospentua

4 slk narttupentua

1 lpk urospentu

4 lpk urosta

5 lpk narttua

8 rlk urosta

12 rlk narttua

18 slk urosta

15 slk narttua

(lähde: lapikas)

Kemi 14.05.11 - hymy herkässä :)

 Revanssi. Vai mikä se ny olikaan. Sama paikka ja tuomari kuin meiän ensimmäisessä tokokoeyrityksessä toukokuussa 2005. 

Tämä tämän kertainen oli Merrin 11. kerta avoimessa luokassa. 

Raapustan pisteet nyt vaan tähän ja lätisen niitä näitä ja selityksen selityksiä ja jälkitunnelmia sitten myöhemmin ...

Paikalla makaaminen 7

Seuraaminen taluttimetta 7

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 5

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Noutaminen 6

Kauko-ohjaus 10

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10



Pisteitä yhteensä 160, AVO1, sij.4/4

---

edit. 15:27



Seliselitykset.



Tuomarina Allan Aula. Liikkeenohjaajana Heli Kelhälä

Koepaikassa nurmialusta. Yritin tehdä muutamia liikkeitä hieman ennen koetta. Siis pätkiä vaan. "Lämmitelläkseni" koiraa. Sitä kiinnosti ihan sikana mun kanssa tekeminen, siis NOT. Se nurmikko oli aika kiva juttu, jeeh. Onneksi mä en nähny siinä vaiheessa niitä jäniksen papanoita - mähän oisin ollu ihan paniikissa koko kokeen jos oisin tiedostanut että ihan millä hetkellä hyvänsä jänojussi voi loikkia jostakin esille... 

Noh, innostu se Merri mun kanssa touhuamiseenkin sitten kuitenkin. Jopa niin, että rupesi haukkumaan ja repimään hihnaa. Ei muuta kuin kierrokset takaisin alas jottei koira nyt ainakaan haukkumaan kokeessa alkaisi. Haukkuakko vai nuuskuttaa - valinta kahdesta pahasta? Onko olemassa välimuotoja? 

Avossa oli neljä koiraa. Merri pääsi makaamaan auspain ja x-rotuisen väliin. Merri tempoi kehään ja toisaalta oli menossa johki ihan muualle kuin paikallaoloriviin. Ensin luulin että se sai kierroksia siitä x-rotuisesta (uros), mutta saattoi myös olla että se oli menossa kehän takaosaa kohti... 

Hyvin se koira maihin meni. ja jäi siihen makaamaan kun marssimme piiloon sellaiseen konttiin. Tässä vaiheessa sitten mahaan mötkähti jostakin sellainen kamala jännitys-pallo. Kamalat 3 minuuttia kiduttiin kammiossamme. 

Ja takaisin ulkoilmaan. Merri näyttäisi istuvan. Voi kissanviikset, tässäpä tämä koe sitten olikin! Merri oli myös vinkunut, sehän sinällään on "normaalia" Merrin paikallaololle, mutta nyt Allukin huomautti siitä. Saatiin kuitenkin seittemän pistettä. 

Kehästä ulos ja koiralle palkaksi (rutiini koe palkkaus) pedigree lällyruokaa 1/3 pussia. Hetki oleskelua. Koiran juottaminen ja kappas meiän vuoro mennä tekemään yksilöliikkeet. 

Seuraaminen. Välillä tosi hyvää. Harmi vaan, että kun se ei riitä se välillä. Merri haahuili pari kertaa. Ja taas oli menossa sinne jonnekin kentän laitaan. Siellä oli näet lumikasa. Oli kiva aurinkoinen kevätpäivä, mun mustakarvakasa olisi varmaan halunnut syödä lunta, pörrätä viileässä lumessa hetken... Tai sitten siellä haisi jotkut jänöjutut. Tai joku muu syy. Mutta hyvin voimakkaasti Merri oli kuitenkin sitä mieltä, että "mää menisin nyt ennemmin tuonne". Eikä pelkästään se, vaan se jäi haahuamaan sitä nurtsia jossain muuallakin. 

Mutta. Jos jotain positiivista voi sanoa seuraamisesta. Niin minä muistin käteni asennon enkä koukistellut kämmentä/sormia niin kuin kokeissa yleensä. Siten mistä meille on niin monta kertaa huomautettu. Ois kyllä tehnyt mieli! Jos se ois auttanut Merrin pidemmäksi aikaa oikiaan seuruu paikkaan. 

Saatiin seuruusta seiska siis. 

Ei muuta kuin nokka kohti uusia koettelemuksia. 

Liikkeestä maihinmeno. Eipä siinä huomauttamista ollu. Ei mulla eikä tuomarilla. 

Luoksari. Ööp. Yritin pysäyttää käsimerkillä koska suullisen vaihtaminen pysäytykseen ei ole vielä sillä mallilla että se toimisi. Siis tää uus suullinen juttu, aattelin ettei se kuitenkaan onnistu. Sanoin koiralle "tule" ja se istui paikallaan ku tatti. Toisin käskyn. Tulihan se mutta ei pysähtynyt. Allun mukaan "tästä kuuluisi antaa nolla, mutta kun ollaan avoimessa luokassa niin annetaan kuitenkin viisi pistettä". Hiih. Mitä kettua? Noh näillä tiedoin mitä nyt tiedän, niin onneksi antoi ;D

Liikkeestä seisominen. Tein alkurutiinit. Seuruussa tais olla jotain pientä häikkää? Muutoin nappisuoritus. Ysi, jeejee. 

Noutopa sitten vasta hauska välinumero olikin. Vannotin koiran pysymään paikallaan ennen ku olin valmis. Heitin kapulan. Yllättävänkin pitkälle minuksi. Käskytin koiran hakemaan. Merri meni pari metriä eteenpäin ja sitten hieman oikealle ja aloitti nuus-nuusk-nuusk operaation siinä nurmikolla. En tiedä ettikö se ruokaa, pissapaikkaa vai haisiko siinä jänölle. Mutta siinä se duunaili ikuisuudelta tuntuvan ajan. Sanoin koiralle toisen kapulan haku käskyn ja edelleen tuntui että mitään ei tapahdu. Olin todella ymmyrkäisenä että mitä helvettiä mää nyt teen. Ja ihan vähää vailla etten ottanut askelta koiraa kohti tyyliin "hae nyt helvetin hurtta se kapula ja lopeta se sniffailu". Mutta sitten. Ihan yhtäkkiä. Koira nosti päänsä maasta, kääntyi ja juoksi kapulan luo ja toi sen mulle. Luovutusasento ei ollu täydellinen, mutta sellaista meiän keskitasoa kuitenkin. Taisi koira parantaa itte vähän asentoaan ilman käskyttämistä. Tästä hauskasta välinumerosta saatiin kutonen. 

Sitten siirryttiin kauko-ohjaukseen. Merri toimi siinä esimerkillisesti ja kymppi oikeesti täysin ansaittu :)

Hypyssä oli nyt kolme lautaa. Hivenen vino perusasento, muuten hyvä. Saatiin kymppi. 

Ja kokonaisvaikutuksesta kymppi. Kuitenkin. Hyvä niin jotta pisteitä tuli tasan ykköseen vaaditun verran :)

Suorituksemme jälkeen Merri sai loput siitä lötköruuasta. Kananamipaloja sekä palloleikkejä nurmikentällä. 

Kokeen jälkeen liikkuri kehui seuraamistamme. Siis koiran paikkaa seuruussa, sillon kun se koira siis seuraa eikä haahuttele omiaan. Mukava kiva positiivinen palaute ihmiseltä joka kuitenkin hänkin on toksuttelutuomari ;)

Oli kyl vähän epäuskonen olo kokeen jälkeen. En uskonut pisteiden yltävän ykköseen kun se kuitenkin oli todella tapahtumarikas koe. 

Positiivisina seikkoina sanottakoot vielä se että Merri ei haukkunut kokeessa ja mä olen alkanut oppimaan jossain määrin sopivaan "välitila käyttäytymiseen". Siis toimintaan liikkeiden välillä. 

Voittajaan ei ihan heti olla menossa, vaikka sinne nyt osallistumisoikeus onkin. Mutta jos henki pihisee ja liikkeet sellaiselle mallille joskus saadaan että koiralla on ees hajua asioista mitä siellä pitäisi tehdä niin Joo! Tottakait me toksutetaan vielä ylemmissä luokissakin. Sitä ennen voi tosin olla että käyään monen monta avoluokan koetta... jos näet tuntuu että ois kiva mennä toksukokeeseen jänskäilemään mitä se koira nyt keksii vai tekeekö se asiat niin kuin se kyllä osaa, jos vaan viittii. 

Kaistis

 Eilen vaihoin itekseni juostavan lenkin reittiä. Ja kävin kipittämässä Kaista-ahon lenkuran. Eka pisti mahaan, mutta en lakannu juoksemasta. Sitten meni ihan jees, mitä nyt vauhti tais olla ehkä hieman liiankin kova... *hups*, mutta ku homma rupes rullaamaan sitä tahtia niin sitä sitten mentiin 

Se mun aiempi tavis lenkki on ehkä jotain hieman yli kilsan. Tämä oli sitten kait jotain 2km. 

Rokotukset

 Perjantaina käytin koirat Akuutissa rokotuksilla. Ja punnittin koirat samalla. Merri painoi 13,2kg ja Nemi 13,7kg. Jonkun täytys lihoa tai jonkun laihtua. Ei ne ole samankokoisia koiria... 

Koirien rokottaminen on kallista puuhaa. Tili väheni melkein satasella. 

Kesän ekat omatoimet

 Perjantaina alkupäivästä kävin kivassa seurassa humputtelemassa ulkokentällä. Nemi pääsi aksaamaan Kaisun kanssa yhtä hyppykuviota viikon ratareenistä  Merrin kanssa tein pätkää (alkua) samaisesta radasta. Sekä muita mummohupsutuksia. Ja lopuksi vielä Nemin kanssa pelkkää puomia, hienosti meni. 

Maaseututie, osa2

 Torstai-iltana käytiin laumalenkillä. Kävelyä ensin 848:n pyörätie osuus ja juoksulla sitten maaseututien kautta takaisin kotiin. Mulla Nemi ja Eetulla Merri. Nyt Nemi olikin sitten hivenen hankalampi juoksukaveri kuin edellisellä kerralla. 

Tok tok tokot jatkuivat

 Merri pääsi eilen illalla halliin tokottaan ryhmäreeneihin. Kaukoja, noutoa, luoksareita ja paikallaoloa oli lukujärjestyksessä. Lisäksi touhuttiin kaikenlaista muutakin 

Viikko aksat

 Keskiviikkona oli normiaksat sadesäässä. Rata oli hieman pidentynyt maanantailta. Jotain samoja virheitäkin tein (pöllöminä), jotain olin oppinut kuitenkin maanantailta.



Höyryn & Åken blogista löytyy ratapiirros (numerot maanantain version mukaan).

Nemi vähän väisti sadepukuista Mikkoa puomille tultaessa ja mentäessä. Se on meiän kanssa kattonut kauhuleffoja niin se tietää, että Mikolla saattoi olla koukku jossain  





Ja elokuvahan (ja kuva viittaus) on siis "I Know What You Did Last Summer" (usa 2007) 

Ulkolaitumille

 Päästiin eilen Nemin kanssa aksailemaan. Pitkästä aikaa, siltä se ainakin tuntui. Nyt oli meiän ulkokauen aloittajaiset. Eka kierros oli melkoista rävellystä. Toisella kerralla tehtiin rata puhtaasti 

Abc

 Eilen koirien iltaulkoilutuksen yhteydessä innostuin juoksemaan hivenen. Vaikka mulla oli keskenäni molemmat haukut mukana. Ja koska se tuntui sujuvan, tai mitä nyt koirat yrittivät ensin nujuta keskenään mutta komensin ne tietty käyttäytymään kunnolla, niin kipaisin sitten abc-lenkin juosten. Vauhti meinasi yltyä hurjaksi aina välillä kun Merri yritti laukata etiäpäin "juostaan!!! " 

Rata ja makkara, rata ja makkara...,

 Otsikon mukainen tahti on Merristä varsin oiva 

Merri pääsi haukkumaan ja liitämään ja syömään agimakkaraa KAS:n iltakisoissa perjantaina. Ohjaksissa oli Eetu. 

Olipa varsin veikeetä kun eräs kanssakilpailija sanoi: "onpa varsin tutun kuuloinen ääni" kun tulimme Merrin kanssa kisapaikalle. Ja mä kuvittelin sen sanoneen tuon ihan positiivisessa mielessä...  Voi voi kun kisapaikoilla on varmasi ollut hiljaista kun Merri ei pidä tunnelmaa yllä enää juurikoskaanmilloinkaan. 

Kisat tuomaroi Mika Moilanen ja ne pidettiin KAS:n reenipaikkahallin vieressä. En päässyt  testailemaan pohjaa joten en osaa sanoa juuta tai jaata sen hyvyydestä/huonoudesta. Eetulle se kuitenkin passasi. (kävin kasn hallissa sisällä, ja siel oli älyn pehmee pohja. en tykkäis kisata/reenata siellä)

Ekaksi oli agirata. Siitä tuli tulokseksi hylky kun Merri ajautui yhellä hypyllä eri paikkaan kuin Eetu oli suunnitellut. Ts tietty itse oli väärässä kohtaa kuin oli aatellut. Tuli tökkö leikkaus, Merri pyöri about ympyrää ja väykytti ja hyppäs lopulta hypyn vääri päin. 

Hyppyradalla ei ratavirheitä. Kepit oli tosi hitaat kun ed radalla Merri sotkeutui kepeillä joten Eetu varmisteli pujottelun ja kun hän hidasti menoaan niin niin teki Merrikin...  Yliaikaa radalta taisi tulla noin kahdeksan sekunttia (ei se kaikki yliaika varmaan kepeillä tullu..). Kivan näköistä menoa kuitenkin. Ja mummulla näytti olevan hauskaa 

Koirajuoksua

 Testattiin eilen lenkkeilyä / juoksemista koirien kanssa. Ensin käveltiin ehkä puoliväliin reitistä, jotta koirat saivat tehdä tarpeensa -ja tuskin oisin jaksanu koko tuota lenkuraa juostakkaan ku oli eri matka kun minkä yksinäni oon porskuttannu- ja sitten juostiin loppumatka kotio. Nemin kanssa oli yllättävänkin helppo juosta, se asettui siihen mun vauhtiin ihan ok:sti -ehkä vauhti silti oli hivenen nopeempi kuin mitä ilman koiraa juostessa. Merri sitä vastoin (Eetu piti sitä) yritti vetää laukalle "Juostaan sitten jos kerran aiotaan" tai mennä ojiin/pientareelle yms rauhatonta. 

Mutta että koirien. Ts lähinnä Nemin. Kanssa voi kuin voikin käyä juoksemassa. Oon aatellu, että ne kiskoo niin paljon että kunto loppuu ihan liian äkkiä.. Varmaan käyn jatkossa juoksulenkkejä myös ittekseni, mutta hyvä huomata tuokin vaihtoehto että välillä voi ottaa koirankin mukkaan. Varsinkin jos tekee niin että kävelee alkumatkan niin saa ittensä samalla verryteltyä ja koira tehtyä isommat ja pienemmän asiansa ensin alta pois 

Osteopaatilla

 Koirat käväisivät -ensimmäistä kertaa- tiistaina osteopaatti Markus Laioksen käsittelyssä. Molemmil koiril oli jotain, eri juttuja, jokka muuttu paremmiksi käsittelyn aikana :)

Osteopaatteilun takia tällä viikola ei olla sitten mittään reenitty... 

Huhtikuun kisaturnee, osa4 (Seinäjoki)

 Wappuaatto Seinäjoella.

Tuomari: Anne Huittinen

Radat: vaikeita

Tulokset: ei saatu, hylhyl... 

Matkalla maineeseen

 Kävimme viime torstaina Ranualla. Koirilla oli tivolipäivä kun pääsivät isoon poroaitaukseen paimentamaan poroja. Siel oli vielä tää yks porotokka jota ei oltu päästetty vapauteen (pääsivät päivän päätteeksi pois aiasta). Merri jaksoi ja jaksoi ja oli tosi hyvä hommassansa, Nemillä meinasi mennä hieman jahtauksen puolelle eikä se jaksanut haukkuakkaan tarvittavaa määrää, miettikääpä sitä! 

Se miks me tuol ylipäätänsä oltiin olikin jo melkoinen Juttu. Jenkeistä Suomeen & Ruotsiin tuli Animal Planet 101 Dogs:n kuvausryhmä tekemään juttua ruotsinlapinkoirista. Ja he halusivat filmata ruotsinlapikkaita paimentamassa poroja. Korpikartanon kennelin kasvattaja Anna-Mari sitten järkkäili tapahtuman ja tuli koirinensa myös paikalle... 

Kaukana maratonista

 Kävin perjantaina juoksemassa. Sama lenkki.