Savua korvista ja muuta rotupohdintaa

Pähkinä ja pyörittely palaa jälleen näppiksen äärelle. 

Olen miettinyt. Ennenkin. Oli aika, jolloin suunnittelin ja haaveilin, että se meidän perheen seuraava ruotsinlapinkoira olisi ollut agility- & muuharrastuslähtöisistä olosuhteista peräisin. Onneksi harrastajia muutamia löytyy, Suomesta siis. Ja kait ne ruotsalaiset ruotsinlapinkoiratkin agiliitävät - mutta Hunddatasta ei vain ainakaan sillon joskus kun hain niin löytynyt oikein mitään "käyttöpuolen" tuloksia rlk:lle. Siis agituloksia. Tokotuksia on jotain. Ja sitten niistä Ruotsin jälki yms koelajeista en ole tarpeeksi hyvin selvillä eikä se puoli minua niin kiinnostakaan. Mitä nyt sanoohan se jotain koiran (ja ihmisten) harrastuneisuudesta jos tuloksia on. 

No, sitten meni aikaa, kun tuloksia ei löytynytkään ja kasvattajien ja koiranomistajien verkkosivuilla oli ehkä mainintaa että "meidän koira tykkää hyppiä kivelle; olisi siitä tosi hyväksi agilitykoiraksi" tai "yks kesä kokeiltiin piha-agilityä" (ja siinä sitten joku näppärä kuva rinnalla). 

Kärjistystä oli se. Olenko minä sen parempi? No en ;) Mutta ... Superharraste/kisataustaisia otuksia en ole tästä omasta rodustani onnistunut kovin montaa löytämään. Joten paha niiden jälkeläisiäkään on havitella itselleen ;) 

Sitten totesin vain, että seukki koiran kohdalla ei ole -välttämättä- niin kauheesti merkitystä noilla harrastetaustoilla jos koiran vanhemmat muutoin vaikuttavat hyviltä tapauksilta. 

Mutta. Yksi asia jossa en pysty antamaan periksi. Ja se on koirien terveys. Joo joo, ikinä ei tiedä mitä kellekin tulee ja kukaan ei voi luvata mitään. Mutta mä en vain voi käsittää ruotsalaisten ajattelutapaa enkä päätöstä. He ovat (vanha uutinen, mutta mulle uus) vuonna 2007 päättäneet, että ruotsinlapinkoiria ei tarvitse silmäpeilauttaa siis tarkistuttaa niiden silmiä. Se on yks lappalaiskoirien perustarkeista, Suomessa lappalaisilla ei saa olla yli kaksi vuotta vanhaa silmätarkkitulosta jos koiraa aiotaan käyttää jalostukseen. Ruotsissa (en tiedä koskeeko ko sääntö Ruotsissa myös lapinporokoiria ja suomenlapinkoiria) taas vaaditaan vain lonkkakuvaustulos ja pra-prcd geenitesti. Ruotsalaisten mielestä riittää, että on tiedossa tuo geenitestin kautta saatu pra-tulos.


Minusta olisi paljon järkevämpää tiedostaa riskit kuin pistää pää pensaaseen. Mun mielestä tarkastamaton koira ei tarkoita tervettä koiraa. Ruotsalaiset perustelevat tuota etteivät ne teetä muita tarkkeja kuin lonkat ja sen pra-geenitestin sillä, että koiria on vähän ja ne ovat liian likeistä sukua keskenään. Ei saa olla liikaa asioita mitä tuijotella pentujen teossa. Jotenka teetetään sitten sairaita pentuja (kärjistys).


Jepujee. Jos nyt olisin ottamassa koiranpentua niin se ei olisi ruotsinlapinkoira. Periaatteet ne on pellelläkin - tai joku muu näppärä sanonta.