Kyllä! Me tehtiin se - en olisi uskonut, että koskaan uskallan. Mutta koska Oulussa on niin mainio lappalaiskoiraporukka, joiden kanssa tehtiin tehotreeniä ja jotka vakuuttelivat, että kyllä joku voi vahtia Kikiä (Eetu lähti tänään työmatkalle Ruotsiin), niin ajattelin sitten, että nyt jos koskaan - ilmoittaudun kokeeseen kun siellä kerta tilaa oli (en soittanut sinä iltana kun kokeeseen olisi pitänyt ilmota).
Siinä vaiheessa kun ilmomaili pläjähti sähköpostiin, niin olin, että "a-p-u-v-a mihin ihmeeseen olen mennyt lupautumaan".
Ihminen ei kyllä tiedä mitään koiraharrastuksesta (tai elämästä ;D ) jos se ei välillä käy kokeissa/kilpailuissa.
Googlettelin netistä bh-kaavioita, sääntöjä ja katselin youtubesta jotain videoita - silti kokeessa tuli vastaan yllätyksiä. Koskaan en ollut käynyt edes katsomassa käyttäytymiskoetta ennen kuin menin sinne itse ...
Sen yhden kaupunkireenin lisäksi tapasimme lappalaisporukalla myös toisen kerran reenataksemme beehoojuttuja. Porukassa oli mukava reenata, ja oli kiva saada vertaistukea plus kysellä tyhmiä ;)
Näin kokeen jälkeisenä iltana ajatukset on vielä aika tök-tök, joten ei tästä vielä tullutkaan kaikenkattavaa selitystä tuosta superjännästä kokeesta. Sen nyt kuitenkin sanon, että kun minulle on vuosia kerrottu, että BH-koe ei ole paha jos on reeninyt tokoa tai käynyt alokasluokan kokeessa tokottamassa, niin en mä kyllä niin sanoisi. Ainakaan jos se beehoilu ei ole tuttua, jos sitä ei ole nähnyt tai aktiivisesti reenannut. Jos tekee normi tokoa niin se ei ole sama juttu ja että sillä voisi pokalla vaan marssia käyttäytymiskokeeseen. Tai no voi, vähän sillainhan mekin tehtiin, mutta kyllä siellä yllätyksiä vastaan voi tulla. Tai meille ainakin tuli, vaikka koitin olla valveutunut. Noh, sitähän sanotaan myös, että lopulta merkkaa vain se, lopputulos joka on Nemille hyväksytty sekä tottiksen että kaupunkiosuuden osalta :)
Vuosia bh-koetta ajatellessa kauhistutti etenkin se paikallaolo. Yksinään siellä koira makailee, todella omituista, kun perustokotuksessa koira on tottunut siihen riviin. Että miten se nyt siellä osaa paikallansa pysyä. Varsinkin, kun ei voi yhtään tietää, että kauanko siellä joutuu nököttämään. Kun se paikkis kestää niin kauan kun suoritusparin seuruu yms kaavioissa kestää. Se hyvä puoli vanhan koiran kanssa kokeeseen menolla oli, että ainut asia mihin saatoin täysin luottaa enkä osoittanut epäröintiä aiheessa, nimenomaan se paikallaolo. Aika nurinkurista ettenkö sanoisi ;)
Nemin parina oli sileäkarvainen collie, tuo nahka teki seuruut yms ensin ja Nemi oli ensin paikallaolossa. Siinä seistessäni selin koiraan odotin kauhusta kankeana sitä seuruu jne osuutta ja toivoin, että kestäisipä tuo paikkis kauan (jep jep, toivoin sitä!) että voisin mahdollisimman pitkään vältellä sitä kaikkein ällöintä osiota koko beehookokeessa: tuplaseuruuta.
(jatkuu jos jatkuu tämä selonteko joskus)
Happy happy joy joy ja vielä banaanitanssit päälle ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti