torstai 19. huhtikuuta 2018

Sydän pakahtuu

Laittelin tänään ruokaa. Kun menin keittiöön niin koirat seurasivat perässä, tai kumpikin jäi "keittiön kynnykselle" Kiki hieman kauemmaksi ja Nemi siihen oviaukkoon (jossa ei ole ovea). Nemi makasi kyljellään ja nukkui, välillä sen tassut väpätti ja huulet kävi / liikkui eli koira oli unessa. Pilkoin kasviksia ja katselin välillä nukkuvaa koiraa. Yli kymmenen vuotta Nemi on "laittanut mun kanssa ruokaa" eli toisinsanoen kerjännyt juureksia / kasviksia (ihan hyvällä menestyksellä kun aina sille jotain kantapalaa tms olen antanut ;-)). Mutta nyt se nukku kun tukki. Oli toki tosiaan seurannut seuraksi siihen "näköyhteyteen", mutta siinä se. Tajusin kaipaavani sitä kerjäävää jaloissa pyörivää koiraa. Jossain välissä Kiki siirtyi keittiöön osallistumaan ruuan laittoon, annoin sille palan paprikaa, ja Nemi nukkui aina vaan. Ehdin pilkkoa kasvikset ja ruoka oli melkein valmista ennen kuin Nemi heräsi.

Ei kommentteja: